Kestävyyspaneelin jäsen, vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulusta sekä kestävän liiketoiminnan professori Asta Salmi Oulun yliopiston Kauppakorkeakoulusta käsittelevät tässä blogikirjoituksessa huoltovarmuutta kiertotalouden näkökulmasta.
Huoltovarmuus on esillä lisääntyneiden sotilaallisten ja hybridiuhkien vuoksi. Huoltovarmuuden ytimessä on varautuminen kriiseihin ja häiriötilanteisiin, mutta se nähdään usein kapeasti ruoan, energian ja pommisuojien riittävyytenä. Huoltovarmuutta tulisi kuitenkin ajatella monimuotoisesti, yhteiskuntamme pitkäjänteisen selviytymiskyvyn vahvistamisena.
Huoltovarmuuttamme ei uhkaa vain vihamielisten tahojen suoraan Suomeen kohdistuva hyökkäystoiminta. Yhteiskuntamme toimii globaalien toimitusketjujen varassa ja suuri osa tuotteistamme ja laitteistamme on niihin kytköksissä. Sähköelektroniikkalaitteidemme raaka-aineet kuten metallit ovat pääosin peräisin Kiinasta ja Afrikan maista. Elintarviketuotannon lannoitteet ovat tuontitavaraa. Niinpä huoltovarmuutta horjuttavat kaukaisetkin ympäristökatastrofit kuten myrskyt, tulvat, metsäpalot, pandemiat tai vihamielisyydet, jotka iskevät toimitusketjuihin. Suezin tai Panaman kanaviin juuttuvat laivat, Kiinan maametallien vientirajoitukset tai satoja tuhoavat metsäpalot ovat huoltovarmuuden uhkia.
Tarjolla on keino, jota emme yleensä huoltovarmuuden yhteydessä mainitse: kiertotalous. Kiertotalousratkaisut, jotka auttavat pitämään tuotteita, laitteita ja materiaaleja pitkään käytössä tarjoaisivat vahvan pohjan huoltovarmuudelle. Jos yrityksemme keskittyisivät kehittämään liiketoimintaa jo käytössä olevien tuotteiden käytössä pitämiseen, yhteiskuntamme olisi vähemmän altis kansainvälisten toimitusketjujen häiriöille.
Kiertotalous ei ole vain kierrättämistä, vaan se tulee ymmärtää laajemmin tuotteen elinkaaren pidentämisenä. Kiertotalouteen kuuluvat tyypillisesti tuotteen korkea laatu, huolto- ja korjauspalvelut ja tehokkaasti organisoitu materiaalien uudelleenkäyttö. Monimuotoista huoltovarmuutta edistää liiketoiminta, joka perustuu rakennusten, laitteiden, tavaroiden ja materiaalien pitkäikäisyyteen. Tällaisen liiketoiminnan merkittävä osa ovat teolliset ja kuluttajamarkkinoille suunnatut palvelut. Applen iPhone puhelinten elinikää korjaamalla pidentävä Swappie on hyvä esimerkki kuluttajamarkkinoiden menestyksekkäästä korjausperusteisesta liiketoiminnasta. Greenledin konsepti puolestaan tarjoaa valaistusta vuokrauspalveluna. Sen konsepti perustuu pitkäikäisiin, laadukkaisiin valaisimiin ja niiden huoltoon.
Kiertotalouden moniulotteisuutta kuvataan kiertotalouden hierarkialla. Huoltovarmuudelle, mutta myös ympäristölle merkittävimpiä ovat hierarkian ylemmät tasot: laadukkaiden, pitkäkestoisten tuotteiden hankkiminen, huolto ja korjaus, sekä tuotteiden rinnakkainen tai peräkkäinen käyttö jakamistalouden malleilla. Tuotteen pitkäikäisyyttä siis lisätään kasvattamalla käyttökertoja ja korjaamalla tuotetta. Hierarkian alemmilla tasoilla vaihtoehtoja ovat tuotteen tai sen osien hyödyntäminen toisessa tuotteessa tai toisessa käyttötarkoituksessa. Lopulta osa materiaaleista voidaan kierrättää ja hyödyntää uutena raaka-aineena. Kierto päättyy, kun tuote poltetaan energiaksi.
Kiertotaloushierarkian ylemmät tasot ovat kansallisen huoltovarmuuden kannalta tavoiteltavia, sillä niiden edistäminen voi parantaa yritys- ja kansantalouttamme. Luodaan uusia palveluita ja osaamista. Syntyy innovaatioita ja työtä sekä asiantuntijoille että suorittavalle tasolle.
Viime vuosikymmenet ovat ohjanneet tuotantoa ja kulutusta tuhlailevaan ja neitseellisten materiaalien käyttöön. Aiempina materiaalisen niukkuuden aikoina oli tavanomaista käyttää korjaamis- ja huoltopalveluja. Huoltovarmuus ja kiertotalousratkaisut nostavat esiin näiden merkityksen. Kyse ei silti ole vain paluusta vanhaan: kiertotalousliiketoimintaan liittyy esimerkiksi varaosien 3D-tulostusta ja digitaalisten alustojen kehittämistä. Yritysten kannattaa kehittää liiketoimintamalleja huoltamiseen, korjaamiseen, jakamiseen ja osien uudelleenkäyttöön sekä näitä tukeviin teknologioihin.
Poliittiset päätöksentekijät, yritykset ja sijoittajat ovat ratkaisevassa asemassa, kun huoltovarmuutta edistetään kiertotalouden keinoin. Poliittisilla päätöksillä voidaan edistää kiertotaloutta sääntelyllä, investointituilla ja kannustimilla. Korjaamisen arvonlisäveroa voidaan alentaa ja huonolaatuisten ultrapikatuotteiden maksuja voidaan nostaa tai ne voidaan kieltää.
Merkittävä muutosvoima ovat sijoittajat. Pääomia tulisi suunnata kiertotalouden liiketoimintaa kehittäviin startupeihin ja muihin yrityksiin. Sijoittajien ymmärrys kiertotalouden mahdollisuuksista auttaa ylittämään vaiheen, jossa kulutuskysyntää on vasta syntymässä. Sijoitukset toimivat vipuna, joka auttaa skaalautuvuutta ja ylläpitää muutosta kohti kiertotaloutta.
Kuluttajat saadaan mukaan, kun ratkaisut tehdään heille tarpeeksi helpoiksi. Toteuttamalla kiertotalouden kaikkia muotoja vahvistetaan kansallista huoltovarmuutta ja edistetään samalla kestävyystavoitteita.
Minna Halme ja Asta Salmi ovat kirjoittaneet samasta aiheesta myös mielipidekirjoituksen ”Kiertotalous pelastaa Suomen kriisitilanteissa – Sen pohja pitää luoda nyt”, joka julkaistiin Talouselämässä 21.9.