Kestävyyspaneelin Mikä kestää? –podcast-sarjan neljännessä jaksossa käsittelyssä ovat rakenteet, jotka vaikuttavat kestävyysmurroksen etenemiseen. Kahteen osaan jaetussa jaksossa aiheesta keskustelevat panelistit, professori Minna Halme ja professori Niko Soininen sekä erikoistutkija Antti Iho. Yhteensä yli tunnin mittaisesta keskustelusta blogiin mahtuu vain pieni raapaisu, joten kannattaa myös kuunnella podcast!
Yhteiskunnan rakenteet ovat syntyneet siksi, että niiden kautta yhteiskunta pystyy olemaan turvallisempi, tehokkaampi ja demokraattisempi. Oikeusjärjestelmä on tyyppiesimerkki rakenteesta, joka jakaa yhteiskunnallista valtaa (lainsäädäntö, toimeenpano, tuomio) ja antaa mahdollisuuden yksityisille toimijoille toteuttaa itseään kansalaisina (sosiaaliset, sivistykselliset ja poliittiset oikeudet) ja kuluttajina (taloudelliset oikeudet). Rakenteet kuitenkin kiinteytyvät ja saattavat ajan myötä johtaa tilanteeseen, jossa ne hyvästä tarkoituksestaan (turvallisuus, tehokkuus, demokratia) huolimatta mahdollistavat esimerkiksi ympäristön tai ihmisoikeuksien kannalta ongelmallisen kehityksen. Tällöin yhteiskunta kohtaa tilanteen, jossa rakenteita on muutettava, mutta ilman että rakenteiden yhteiskuntaa vakauttavat vaikutus menetetään. Yhteiskunta, joka kykenee aikaansaamaan hallitun rakenteiden murroksen, on sen jälkeen jälleen vahvempi. Tästä on kyse myös kestävyysmurroksessa, jossa monien rakenteiden on muututtava, jotta voisimme elää kestävää elämää maapallolla. Rakenteet eivät ole pysyviä, eivätkä murroksetkaan ainutkertaisia.
Oikeusjärjestelmä määrittää valtioiden oikeudellisen järjestäytymisen: miten toimivalta jakautuu ja mitkä ovat yksilöiden toimintavapaudet ja -velvollisuudet. Oikeuden rakenteet ovat muodostuneet satojen tai jopa tuhansien vuosien kuluessa palvelemaan tiettyä tarkoitusta ja nyt haasteena on jähmettyneiden rakenteiden uudelleenarviointi siten, että samaan aikaan mahdollistetaan ihmisille taloudellinen toiminta ja hyvinvointi sekä turvataan planeetan hyvinvointi ja kestävyys. Oikeusjärjestelmän paradoksi globaalissa kontekstissa on, että kansainväliseltä oikeudelta puuttuu valta ohjata yksittäisiä ruohonjuuritason ympäristöön vaikuttavia päätöksiä, vaikka sillä on YK:n alaisuudessa mandaatti parantaa ihmisten sosiaalista asemaa ja ratkoa ympäristöongelmia valtioiden tasolla. Toimeenpano- ja ohjaamisvalta kanavoituvat lopulta hyvin erilaisessa asemassa olevien valtioiden ja muiden julkisten toimijoiden kautta, joilla ei välttämättä ole edellytyksiä ja kapasiteettia niiden käyttöön. Lisäksi oikeusjärjestelmän muuttamiseen ja toimeenpanoon osallistuu laaja joukko yksityisiä toimijoita, mikä vaikuttaa merkittävästi oikeusjärjestelmän kykyyn ohjata yhteiskuntaa.
Nykyisen talousjärjestelmän iso rakenteellinen tekijä on talouskasvun tavoittelu, joka on syntynyt tilanteessa, jossa ympäristön asettamat rajat eivät olleet nähtävissä. Tuolloin haasteena oli, miten pystytään tuottamaan enemmän, jotta ihmiset saavat elämiseen välttämättömiä tarvikkeita. Sata vuotta myöhemmin olemme tilanteessa, jossa tuotetaan valtavasti ekologisia ulkoiskustannuksia, hyötyä ei jaeta oikeudenmukaisesti hyvinvointina kaikille ihmisille ja kasvu hyödyttää eniten niitä, joilla on pääomia jo ennestään.
Yhteiskuntien törmääminen luonnonvarojen rajallisuuteen on toistuva ilmiö, joka pakottaa muutokseen. Tästä on paljon tunnettuja historiallisia esimerkkejä paikallisesti, esimerkiksi Tyynenmeren saarilta. Käsillä olevassa kestävyysmurroksessa ainutlaatuista on, että nyt olemme törmäämässä globaaleihin luonnonvarojen ja luonnon puskurikyvyn reunaehtoihin. Silti tilanteen peruspalikat ovat aivan samanlaisia kuin aikaisemmin luontoon ja luonnonvarojen rajallisuuteen törmänneillä kulttuureilla ja yhteiskunnilla.
Panelistit Minna Halme, Niko Soininen ja Antti Iho pohtivat keskustelussa myös vapauttarakenteena ja asiana, joka yhteiskunnassa täytyy pyrkiä säilyttämään, koska vapaus ei säily itsestään, eikä ole myöskään olemassa valmiina. Toisaalta tarvitaan rajoitteita, ettei toisten ihmisten vapaus vahingoita toisia ja luo globaalin vapaamatkustajuuden ongelmia. Globaalilla tasolla vapaus ei tällä hetkellä toteudu. Esimerkiksi toisten vapaus kuluttaa ja ostaa mitä haluavat pitääkseen yllä omaa hyvinvointiaan rajoittaa osittain toisten ihmisten vapauksia elää hyvinvoivaa elämää. Vapauden vastinparina onkin tarpeen puhua myös velvoitteista, jotta voidaan ottaa huomioon myös muiden vapaudet: vapaus tuottaa jossain jotain johtaa aina myös haittoihin jossakin.
Toisen jakson alussa Antti Iho muistuttaa siitä, että markkinatalous ja kaupankäynti ovat eri asioita. Esimerkiksi Kiinan ja Afrikan maiden kanssakäyminen on kaupankäyntiä eikä markkinataloutta niiden välisen valta-asetelman vuoksi. Markkinatalouden ideaalissa ei ole vahvojen dominanssia, piilossa olevaa tietoa tai ulkoisvaikutuksia. Tällä hetkellä maailman valtioiden taloudet ovat aika kaukana abstraktista markkinatalouden määritelmästä. Keskustelijat nostavat esimerkiksi markkinoiden epäonnistumisesta yhdysvaltalaisten teknologiayhtiöiden saavuttaman merkittävän valta-aseman, jonka myötä markkinatalouden ideaalin reilu kilpailu on häiriintynyt. Keskustelussa myös pohditaan, onko tämä osoitus siitä, että markkinatalouden ideaali on lipumassa yhä kauemmaksi.
Valtion rakenteiden tärkeä tehtävä on edistää yksilöiden hyvinvointia ja reagoida yhteiskunnassa tapahtuviin hyvinvoinnin ja asenteiden muutoksiin. Jos valtion rakenteet perustuvat vain valta-aseman ylläpitämiselle, johtajista tulee sokeita niille muutoksille, jotka tapahtuvat asenteiden tai ympäristön muutosten kautta. Valtiossa, joka on täysin eliitin vallassa, mikään hyvinvoinnin nykytilan muutos ei välity ylöspäin. Kestävyysmurroksessa ei saa rikkoa ruohonjuuritason rakenteiden tiedon välittymistä päätöksentekoon. Mikäli tähän pisteeseen ajaudutaan, on vallassa eliitti, joka hoitaa vain omat asiansa ja on sokea yhteiskunnan muutoksille.
Keskustelijat vertaavat kestävyysmurroksen tekemistä laivan uudelleenrakentamiseen kesken purjehduksen. Laivaa ei voi rakentaa kokonaan uusiksi, koska muuten se uppoaisi.
Keskustelijat vertaavat kestävyysmurroksen tekemistä laivan uudelleenrakentamiseen kesken purjehduksen. Murroksen onnistumisen keskeisenä reunaehtona on, ettei tiedonkulku laidoilta keskukseen esty missään vaiheessa. Laivaa ei voi rakentaa kokonaan uusiksi, koska muuten se uppoaisi, eikä rakentaminen tule valmiiksi, koska uusia rajuilmoja ja karikkoisia vesiä on aina edessä.
Nykyiselle hallitukselle keskustelijat lähettävät huolestunutta viestiä siitä, että laivan uudelleenrakennuksessa ollaan nyt hieman huolettomasti viskelemässä muutamia palasia menemään, kun heikennetään tiettyjä ympäristövelvoitteita tai toisaalta suositaan verotuksella jo ennestään kaikkein varakkaimpia samalla heikentäen hyvinvoinnin edellytyksiä heikommassa asemassa oleville. Tämä nostaa esiin kysymyksen, onko tieto laidoilta lakannut jo kulkemasta hallituksen ja sitä tukevan eliitin korviin. Keskustelijat ovat kuitenkin toiveikkaita sen suhteen, että suomalaisilla on kansallinen tahtotila mm. säilyttää luontoa ja viedä tietoa yhä uudelleen myös laidoilta päätöksenteon ytimiin.
Kestävyyspaneeli tarjoaa kokonaiskestävyyden mittaamista vaihtoehtoiseksi rakenteeksi ja siten ratkaisuksi talouskasvun korostumiseen valtion ohjaamisessa. Ehdotuksessa kokonaiskestävyyttä mitataan talouskasvun rinnalla ja siten tiedotetaan hallitusta sekä hyvinvoinnin että ympäristön tilan kehityksestä. Haasteena on valita mittarit, jotka pysyvät relevantteina päätöksenteolle pitkässä juoksussa. Kokonaiskestävyyden mittaaminen konkretisoisi muutoksen tarvetta ja olisi siten ensimmäinen askel murroksessa. Ilmastotoimista on saatu tehokkaampia hiilidioksidin rahallisen arvon määrittelyn kautta. Näitä oppeja tulisi hyödyntää myös muiden ympäristöongelmien sekä sosiaalisten kustannusten esiin tuomiselle. Rakenteiden tehtävä on taata, että ihmiset kykenevät elämään hyvää elämää.