”Business as usual” ei ole enää vaihtoehto. Sen ovat viimeistään pandemia ja Venäjän hyökkäyssota osoittaneet. Kestävän yhteiskunnan rakentaminen murrosten maailmassa vaatii, että pystymme tunnistamaan, arvioimaan ja uudelleen suuntaamaan toimintaamme ohjaavia rakenteita, arvoja ja paradigmoja.

Kestävyyskeskustelua on tähän mennessä käyty niin kutsuttujen kestävän kehityksen pilareiden avulla. Ne ovat mahdollistaneet moninäkökulmaisen keskustelun siitä, mitkä ovat hyvän elämän osa-alueet, millaiset ovat ihmistoiminnan vaikutukset ympäristöön ja mikä tässä kokonaisuudessa on talouden rooli. Usein rakentava keskustelu jää kuitenkin käymättä ja keskitytään tasapainotteluun ja kinasteluun siitä, pitääkö priorisoida taloutta, ympäristöä vai sosiaalista kestävyyttä, ja mikä on kenenkin kannalta oikeudenmukaista (Soini ja Salo 2022). Yhteiskunnallinen keskustelu jumittuu helposti saavutettujen etujen puolustamiseen ja kestävyysmurroksen näkökulmasta yhteinen nimittäjä eri pilarien välillä löytyy matalalta. Kestävyystiede perustuu yhtä lailla systeemitarkasteluille, joissa etsitään vaihtoehtoisia polkuja tulevaisuuteen eri tieteenalojen ja tietämisen tapojen yhteistyönä, tunnustaen myös tietoon liittyvät epävarmuudet (Soini ym. 2022). Myös kestävyystieteessä meidän on varottava liiallista tasapainottelua ja luotava tilaa kriittiselle tieteelle.

Kun tiede lähtee etsimään konsensusta, riskinä on, että se kadottaa kriittisen kärjen

Kritiikki on tiedettä ja tutkimusta eteenpäin luotsaava voima. Tutkijoiden on asetettava omat tutkimustuloksensa kritiikille, jotta alan tutkimus voi ponnistaa eteenpäin. Tutkimuksen on myös pysyttävä avoinna tutkittaville ilmiöille, jotta ne voivat haastaa olemassa olevat teoriat. Aivan samoin tavoin yhteiskunnan on pysyttävä avoinna tutkimuksen kriittisille tuloksille, jotta se pystyy korjaamaan kurssiaan.

Tutkimus oikeudenmukaisesta kestävyysmurroksesta toimii oivallisena esimerkkinä kriittisen kestävyystieteen mahdollisuuksista. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja poliittisessa päätöksenteossa oikeudenmukainen siirtymä tulkitaan usein melko kapeasti ilmasto- tai biodiversiteettitoimista aiheutuvien vaikutusten huomioimisena ja hyvittämisenä. Näin on käynyt esimerkiksi energiaturpeen käytön osalta, eikä yrittäjiä ole pystytty tukemaan siirtymässä vakuuttavalla pitkäjänteisellä politiikalla.

Tutkimus voi tuoda rakentavalla tavalla kriittistä näkökulmaa oikeudenmukaisuuden moniulotteisempaan ymmärtämiseen.

Tutkimus voi tuoda rakentavalla tavalla kriittistä näkökulmaa oikeudenmukaisuuden moniulotteisempaan ymmärtämiseen. Olemme yrittäneet tehdä näin esimerkiksi Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamassa Reilu ruokamurros -hankkeessa, jossa on tutkittu oikeudenmukaisen kestävyysmurroksen mahdollisuuksia ruokajärjestelmässä (Kaljonen ym. 2022). Tutkimushankkeessa on kehitetty reilun ruokamurroksen periaatteet ja kriteerit, jotka auttavat jäsentämään ja arvioimaan julkisessa ja poliittisessa keskustelussa esitettyjä reiluusvaateita (Tribaldos ja Kortetmäki 2022). Jako-oikeudenmukaisuuden lisäksi periaatteet peräänkuuluttavat mm. erilaisten sosiaalisten ryhmien sosio-kulttuurista tunnustamista ja muutoskyvykkyyden tukemista osana oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. Ympäristöoikeudenmukaisuus ja eläinten hyvinvointi on nostettu tasavertaiseksi periaatteeksi sosiaalisen ja menettelytapojen oikeudenmukaisuuden kanssa.

Keskustelu ruokamurroksen reiluudesta on otettu avomielin vastaan alan toimijoiden keskuudessa

Periaatteiden ja kriteerien laadintaan ja politiikkatoimien oikeudenmukaisuuden arviointiin osallistuneet toimijat ovat kokeneet, että käynnissä olevat murrokset vaativat tällaista arvoihin ja oikeudenmukaisuuden perusteisiin menevää pohdintaa. Periaatteiden monipuolisuus on auttanut pitämään keskusteluavaruuden laajana, mutta tiukkana. Eri toimijoiden on ollut pakko astua ulos omista poteroistaan. Periaatteiden pohjautuminen filosofian oikeudenmukaisuuden tutkimukseen on auttanut arvioimaan omien väitteiden kantavuutta.

Periaatteiden ja kriteerien avulla on myös voitu laajentaa keskustelua yksittäisen politiikkakeinon oikeudenmukaisuudesta tarvittaviin politiikkayhdistelmiin. Yksi yksittäinen politiikkatoimi on harvoin reilu kaikille, ja kestävyystoimien toteuttaminen ruokajärjestelmässä vaatii myös investointeja uusiin arvoketjuihin ja alan koulutukseen. Vain näin kurssia voidaan muuttaa pitkäjänteisesti rakenteita uudistamalla. Tällä hetkellä monet ruokajärjestelmää ohjaavat politiikkakeinot ovat ristiriidassa keskenään ja tarve pitkäjänteiselle kestävää ja oikeudenmukaista ruokajärjestelmää ohjaavalle pitkän aikavälin strategialle on polttava. Strategian valmistelun ja toimeenpanon tueksi tutkimus voi tuottaa kriittistä tietoa arvioimalla erilaisten vaihtoehtoisten kehityskulkujen oikeudenmukaisuusvaikutuksia (ks. myös Kivimaa ym. 2023).

Tämän päivän murroksen maailma vaatii syvälle arvoihin meneviä ja rakenteisiin vaikuttavia päätöksiä

Kestävyystieteen ei tule kääntää selkäänsä näille vaikeille kysymyksille. Päinvastoin niitä kohti menemällä autamme yhteiskuntiamme uusiutumaan ja arvioimaan kriittisesti kehitystä ohjaavia rakenteita.

Kestävyystiede voi tukea yhteiskunnallista keskustelua ja päätöksentekoa tekemällä arvoja erittelevää ja niitä kriittisesti tarkastelevaa tutkimusta. Kestävyystieteen ei tule kääntää selkäänsä näille vaikeille kysymyksille. Päinvastoin niitä kohti menemällä autamme yhteiskuntiamme uusiutumaan ja arvioimaan kriittisesti kehitystä ohjaavia rakenteita. Tämä edellyttää myös tutkijoilta (itse)kriittisyyttä ja refleksiivisyyttä tutkimusta koskevien valintojensa ja arvojensa suhteen. Tämä ei vähennä vaan pikemminkin parantaa tutkimuksen läpinäkyvyyttä ja uskottavuutta. Monimutkaisten ongelmien ratkaisu vaatii myös arvovalintoja. Kestävyyspaneeli kohtaa nämä haasteet myös työssään.

Minna Kaljonen & Katriina Soini

Lue lisää:

Kaljonen, M., K. Karttunen, T. Kortetmäki (toim.) 2022. Reilu ruokamurros – polkuja kestävään ja oikeudenmukaiseen ruokajärjestelmään. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 38/2022. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/349713

Kivimaa, P., Heikkinen, M., Huttunen, S., Jaakkola, J.J.K., Juhola, S., Juntunen, S., Kaljonen, M., Käyhkö, J., Leino, M., Loivaranta, T., Lundberg, P., Lähteenmäki-Uutela, A., Näkkäläjärvi, K., Sivonen, M.H., Vainio, A.. 2023 Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuden arviointi. Ilmastopaneelin raportti 1/2023. https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2023/03/Ilmastopaneelin-raportti-1-2023-ilmastopolitiikan-oikeudenmukaisuuden-arviointi.pdf

Soini, K., Hukkinen, J., Kaljonen, M., Levänen, J., Munck af Rosenschöld 2022. Mitä kestävyystiede on? Teoksessa Halonen, T. Korhonen-Kurki, K., Niemelä, J. & Pietikäinen J. (toim.). Kestävyyden avaimet – Kestävyystieteen keinoin ihmisen ja luonnon yhteiseloon, s. 17-56. Gaudeamus, Helsinki.

Soini, K. & Salo, M. 2022. Kestävyyspuheen kolme kehystä. Vehmasto, E., Salo, M. & Soini, K. (toim.). 2022. Kestävyyden kehykset – Luonnonvaratutkimus kestävyysmuutoksessa. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 74/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. p.9-28. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-502-6

Tribaldos, T., Kortetmäki, T. 2022. Just transition principles and criteria for food systems and beyond. Environmental Innovation and Societal Transitions 43, 244-256. https://doi.org/10.1016/j.eist.2022.04.005