Kestävyysmurros edellyttää useiden kiharaisten ongelmien samanaikaista ratkaisemista. Puhetta on paljon. Tekojakin on, mutta ei vielä riittävästi. Kestävyysmurros vaikuttaa yhteiskuntamme kaikkiin osa-alueisiin. Kestävyysosaamisen merkitys on korostunut ilmasto- ja ympäristötoimissa. Tarvitaan systeemistä ja kriittistä ajattelua sekä eettisiä- ja vuorovaikutustaitoja ongelmien ratkaisemisessa. Kestävyysmurroksessa myös inhimillinen tekijä, eli ”human factor”, on keskeisessä roolissa.

Kestävyysmurros työpaikoilla tarkoittaa sitä, että yritykset ja organisaatiot pyrkivät toimimaan tavalla, joka ottaa huomioon ympäristönsuojelun, sosiaalisen vastuun ja taloudellisen kestävyyden yhteenkietoutumat. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että yritysten on vähennettävä hiilijalanjälkeään ja painetta luonnolle, huomioitava työntekijöiden hyvinvointi ja osaaminen sekä huolehdittava taloudellisesta kestävyydestään pitkällä aikavälillä. Kestävyysmurros työpaikoilla on siis monisyinen haaste, joka vaatii laajaa sitoutumista ja muutosta organisaatioiden toimintatavoissa.

Yksi keskeinen osa kestävyysosaamista työpaikoilla on inhimillinen tekijä, joka voi toimia kestävyysmurroksen vipuna. Näkökulman avulla on kyetty parantamaan esimerkiksi työturvallisuutta. Työntekijöiden panos on ratkaisevan tärkeä kestävyyden edistämisessä. On tärkeää, että yritysten johto omaksuu vahvan kestävyyden tavoitteet siten, että taloudelliset tavoitteet asettuvat kestävyyden ekologisen perustan ja ihmisten hyvinvoinnin määräämiin rajoihin. Organisaatioiden on panostettava työntekijöidensä koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen, jotta he voivat paremmin ymmärtää kestävyyshaasteita ja osallistua niiden ratkaisemiseen.

Yksi keskeinen osa kestävyysosaamista työpaikoilla on inhimillinen tekijä, joka voi toimia kestävyysmurroksen vipuna.

Inhimillisen tekijän merkitys korostuu myös organisaatioiden toimintakulttuurissa. Kestävyysmurroksessa inhimillisten tekijöiden avulla edistetään toimintakulttuuria, jolla edistetään kestävyysosaamista käytännön toiminnassa. Työpaikoille on luotava sellainen ilmapiiri, joka aidosti kannustaa työntekijöitä ottamaan aktiivisesti osaa kestävyyden edistämiseen. Johdon tulee asettaa kestävyysraamit ja työntekijöiltä pyydetään aktiivisesti palautetta, kuinka raameihin on mahdollista päästä eri työtehtävissä. Sen vuoksi organisaatioissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota vuorovaikutusosaamiseen ja avoimeen viestintään, sillä niiden avulla kestävyystavoitteista ja niiden saavuttamisesta tulee riittävän kunnianhimoisia, mutta ei kauas karkaavia.

Lisäksi inhimillinen tekijä on merkittävä työntekijöiden hyvinvoinnin ja motivaation näkökulmasta. Työntekijät, jotka kokevat, että heidän työpanoksensa vaikuttaa positiivisesti ympäristöön ja yhteiskuntaan, ovat yleensä motivoituneempia ja tyytyväisempiä työhönsä. Kestävyysosaamista edistävät organisaatiot siis sekä hyötyvät itse että hyödyttävät yhteiskuntaa.

Vaikka inhimillinen tekijä on keskeinen osa työpaikkojen ja työntekijöiden kestävyysosaamista, on silti valitettavaa, että monissa organisaatioissa se jää aika vähälle huomiolle. Usein painopiste on taloudellisissa tavoitteissa ja kestävyysosaaminen jää toissijaiseksi. Tämä puute on syytä korjata. Ilman koko henkilöstön sitoutumista ja ymmärrystä kestävyyshaasteista on organisaatioiden vaikea saavuttaa asetettuja kestävyystavoitteita. Pitkässä aikavälissä myös yrityksen taloudellinen toiminta vaarantuu, sillä luonnon kanssa ei voi neuvotella ja se asettaa raamit kaikelle ihmistoiminnalle.

Organisaatioiden on panostettava resursseja koulutukseen, viestintään ja kestävyysosaamiseen kehittämiseen ja edistämiseen. Tämä voi edellyttää myös muutoksia johtamistapoihin ja organisaatioiden rakenteisiin. Johtajien on oltava esimerkkinä kestävyysosaamisen edistämisessä ja kannustettava työntekijöitä osallistumaan aktiivisesti kestävyyden edistämiseen.

Kestävyysmurros työpaikoilla edellyttää kokonaisvaltaista sitoutumista ja panostusta inhimilliseen tekijään. Organisaatioiden on nähtävä työntekijät kehittyvänä voimavarana, joka voi auttaa niitä saavuttamaan kestävyytensä tavoitteet. Tämä edellyttää koulutusta, viestintää ja toimintakulttuurin kehittämistä, mutta se kannattaa. Kestävyysmurros on yritysten ja organisaatioiden haaste, joka voidaan ratkaista, kun inhimillisen tekijän vipuvaikutus otetaan mukaan kestävyysmuutoksen edistämisessä.

Ilkka Ratinen, FT, KT, dos., professori

Lapin yliopisto

Kestävyyspaneelin jäsen

Lähteitä:

Kim, M., & Lee, S. M. (2022). Drivers and interrelationships of three types of pro-environmental behaviors in the workplace. International Journal of Contemporary Hospitality Management, 34(5), 1854-1881.

Ratinen, I. & Linnanen, L. (2022). The connection of Finns’ environmental awareness to their anticipatory competence. Frontiers in Education 7:838005.

Ratinen, I. & Linnanen, L. (2022). Exploring Systems Thinking Competence of Finns in Fostering Sustainable Transformation. World, 3(2), 287-298.

Teperi, A-M., Ala-Laurinaho, A., Moilanen, F. 2022. Miten työpaikka voi hallita ilmastonmuutoksen vaikutuksia – Oppeja turvallisuusjohtamisesta. Työn tuuli 2/2022. Työn tuuli 2/2022 – HENRY ry

Teperi, Anna-Maria; Ruotsala, Riikka; Ala-Laurinaho, Arja (2021)

Inhimilliset tekijät turvallisuudessa : Onnistuneen kehittämisen elementtejä (julkari.fi)