Ihmiskunta on historiallisessa käännekohdassa: useat planetaariset rajat ovat ylittyneet ja monet luonnonsysteemien kriittiset keikahduspisteet lähestyvät1. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ympäristön saastuminen haastavat perustavanlaatuisesti nykyiset toimintatapamme. Samalla meille tarjoutuu tilaisuus uudistaa talousmallimme ja yhteiskuntamme perusperiaatteet.
Maapallon kantokyky asettaa rajat hyvinvoinnillemme2. Ihmisten hyvinvointi ei ole irrallaan luonnosta, vaan rakentuu luonnon tarjoamille edellytyksille. Vastaavasti luonnon hyvinvointi on riippuvainen ihmisen päätöksistä, taloudesta ja instituutioista. Voimme yhä päätöksillämme ja teoillamme vahvistaa luonnon elinvoimaa ja siten turvata hyvinvointiyhteiskunnan perustan.
Politiikan keskeiseksi tavoitteeksi on nostettava luonnon ja ihmisten yhteinen hyvinvointi. Tämä edellyttää ajattelutavan muutosta: ihmisyhteiskuntien toiminta ei voi ylittää luonnon kantokykyä, vaan niiden on toimittava luonnon rajoissa. Kyse on pelkän monikriisien torjunnan sijaan suunnanmuutoksesta eli siirtymästä yhteiskuntaan, jossa ihmisten ja luonnon hyvinvointi vahvistavat toisiaan. Kun asetamme luonnon kantokyvyn päätöksenteon perustaksi ja rakennamme hyvinvointia luonnon ehdoilla, voimme samanaikaisesti vahvistaa ekosysteemejä, parantaa ihmisten terveyttä ja lisätä yhteiskuntien vakautta.
Miksi? – Tieteelliset perusteet
Laaja tieteellinen näyttö osoittaa ihmisten hyvinvoinnin olevan syvästi sidoksissa luonnonjärjestelmiin3. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, ilmastonmuutos sekä veden ja ravinnon saatavuuspula ovat yhteen kietoutunut kokonaisuus, jossa muutokset yhdessä osassa heijastuvat muihinkin osiin. Luonnon tilan heikkeneminen vaikeuttaa ruoantuotantoa, lisää terveysriskejä ja altistaa yhteiskuntia taloudellisille häiriöille. Pölyttäjien väheneminen, sään ääri-ilmiöiden voimistuminen, uusien tautien leviäminen uusille alueille ja luonnon kyvyn heikentyminen säädellä tulvia ja kuivuutta ovat esimerkkejä siitä, miten luontokato ja ilmastonmuutos yhdessä vaarantavat hyvinvointiamme. Kesän 2026 ennätyshelteet ja metsäpalot Euroopassa sekä niiden aiheuttamat ihmisten menehtymiset ja taloudelliset menetykset ovat pysäyttäviä esimerkkejä kasvaneista riskeistä4,5.
Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen eivät ole vain ympäristökysymyksiä, vaan myös terveys-, infrastruktuuri- ja talouskysymyksiä3. Ilmastotoimien viivästymisestä koituu yhteiskunnille merkittäviä kustannuksia ja riskejä6. Talous toimii luonnonsysteemien sisällä, jolloin luonnon köyhtyminen tarkoittaa myös ihmisten köyhtymistä7. Kansantalouden tilinpito ei seuraa luonnon köyhtymistä, minkä vuoksi olemme kaikki luontokadon takia vähävaraisempia ja velkaantuneempia, kuin bruttokansantuote tai valtion- ja henkilökohtainen velka antaa ymmärtää. Olemme jättämässä tuleville sukupolville valtavan ekologisen velan.
Maapallon rajoihin sovitettuun elämäntapaan siirtyminen, kestävyysmurros, edellyttää kokonaisvaltaista ja johdonmukaista politiikkaa3. Toisistaan irralliset yksittäiset toimenpiteet usein epäonnistuvat ympäristökriisien ratkaisemisessa, sillä ne voivat estää ongelmien juurisyihin pureutumisen. Politiikassa on huomioitava, että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja ilmastotoimet ovat keskeisiä myös talouden vakaudelle ja turvallisuudelle. Vastaavasti luonnon kantokyvyn ylittäminen uhkaa tulevaisuuden hyvinvointia ja lisää eriarvoisuutta.
Entä jos? – Tarvittavat ajattelutavan muutokset
Entä jos yhteiskunnat tunnustaisivat oman riippuvuutensa luonnon palveluista – puhtaasta vedestä, ilmasta, ravinnosta ja vakaasta ilmastosta? Tällöin luonnon turvaaminen tulisi keskeiseksi osaksi riskienhallintaa, kun luonnon heikkeneminen nähtäisiin myös suoraan taloudellisena ja sosiaalisena riskinä.
Entä jos hyväksyisimme sen tosiasian, että ihmisen yhteiskunnat ja talous toimivat luonnonsysteemien sisällä? Globaali talous on kytkeytynyt luonnon ekosysteemeihin ja niiden toimintaan. Talous on alisteinen luonnolle, ei päinvastoin. Tällöin luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ja ilmaston tilan vakauttaminen määrittävät rajat politiikalle. Hyvinvoiva luonto vakauttaa yhteiskuntia, sillä ympäristöongelmat ja luonnonvarat ovat useiden konfliktien taustalla.
Entä jos politiikka tunnistaisi ympäristö-, terveys-, ruoka- ja vesikysymysten erottamattoman kytköksellisyyden? Tällöin ratkaisut eivät syntyisi hallinnollisissa siiloissa, vaan kokonaisvaltaisina toimina, jotka huomioivat eri sektoreiden yhteisvaikutukset.
Entä jos mittaisimme yhteiskuntien menestystä bruttokansantuotteen sijaan ihmisten ja ekosysteemien hyvinvoinnin kautta? Näin huomiomme siirtyisi lyhyen aikavälin kasvutavoitteista kohti pitkäjänteistä ja kestävää resurssien käyttöä sekä hyvinvoinnin reilua jakautumista8.
Miten? – Politiikkatoimia
Luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin asettaminen politiikan keskiöön ei ole vain eettinen valinta, se on välttämättömyys. Tieteellinen näyttö on kiistatonta: hyvinvointimme rakentuu elinvoimaisille ekosysteemeille3. Samalla meillä on kyky ja vastuu vaikuttaa siihen, millaisessa kunnossa nämä ekosysteemit ovat tulevaisuudessa. Kysymys ei siis ole siitä, onko meillä varaa toimia, vaan siitä, onko meillä varaa olla toimimatta.
Asetetaan luonnon kantokyky päätöksenteon reunaehdoksi. Kaikkia merkittäviä politiikkapäätöksiä tulisi arvioida luonnon kantokykyä vasten. Tämä tarkoittaa sitovia tavoitteita luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi ja ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi.
Lisätään politiikan poikkihallinnollista ohjausta ja vaaditaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Ympäristö-, maatalous-, terveys-, talous-, turvallisuus-, hyvinvointi- ja sivistyspolitiikan on tuettava toisiaan. Esimerkiksi ruokajärjestelmän uudistaminen voi samanaikaisesti edistää kansanterveyttä, vähentää päästöjä ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta.
Talouspolitiikan on parannettava luonnon ja ilmaston tilaa. Talouspolitiikan on aktiivisesti ohjattava investointeja luonnon ennallistamiseen, kiertotalouteen ja päästöjen vähentämiseen. Kyseinen talouspolitiikka luo myös uusia taloudellisia mahdollisuuksia. Ekologisen velkajarrun asettaminen talouspolitiikkaan säätelisi sitä, millaisen ekologisen velan jätämme tuleville sukupolville.
Uudistetaan taloudelliset ohjauskeinot. Luonnonvarojen ylikulutusta kiihdyttävät haitalliset tuet on purettava. Samalla kestäviä ratkaisuja on tuettava verotuksella, investoinneilla ja julkisilla hankinnoilla.
Uudistetaan hyvinvoinnin mittarit. Päätöksenteon tueksi tarvitaan mittareita, jotka kuvaavat luonnontilaa ja ihmisten hyvinvointia kokonaisvaltaisesti ja näin paljastavat politiikan todelliset vaikutukset. Tällaiset mittarit on jo kehitetty8,9 ja seuraavaksi ne on otettava käyttöön politiikkaohjaukseen.
Varmistetaan siirtymän osallistavuus ja oikeudenmukaisuus. Kestävyysmurros onnistuu vain, jos se koetaan oikeudenmukaiseksi. Yksilöiden, yhteisöjen ja yritysten osallistuminen siirtymään lisää tarvittavien toimenpiteiden hyväksyttävyyttä ja vahvistaa yhteiskunnan vakautta.
Vahvistetaan päätöksentekijöiden tietopohjaa ja ennakointikykyä. Päätöksenteon on nojattava ajantasaiseen tieteelliseen tietoon. Lisäksi tarvitaan ennakointia, joka tunnistaa luonnon ja yhteiskunnan väliset kytkennät ja riskit ajoissa.
Kirjoitus on osa Kestävyyspaneelin hallitusohjelmavisioon kytkeytyvää blogitekstien sarjaa, jossa kunkin blogitekstin vetovastuussa ovat sen aiheen asiantuntijapanelistit muiden panelistien tukemana. Tämän blogitekstin ensisijaisina asiantuntijoina olivat Mikko Mönkkönen (ekologia ja luonnonvarojen käytön kestävyys) ja Jouni Jaakkola (terveys ja hyvinvointi).
Lähteet
1Planetary Health Check. (2026). Planetary Heatlh Check 2026: A Scientific Assessment of the State of the Planet. https://www.planetaryhealthcheck.org/.
2IPBES. (2024a). Summary for policymakers of the thematic assessment of the underlying causes of biodiversity loss and the determinants of transformative change and options for achieving the 2050 Vision for Biodiversity. https://doi.org/10.5281/zenodo.11382230.
3IPBES. (2024b). Summary for policymakers of the thematic assessment of the interlinkages among biodiversity, water, food and health. https://zenodo.org/records/15673657.
4Ks. Abnett, K. (2026). Europe recorded 10,000 excess deaths during late-June heatwave, data show. Reuters. Saatavissa (viitattu 9.10.2026): https://www.reuters.com/business/environment/europe-recorded-10000-excess-deaths-during-late-june-heatwave-data-show-2026-07-12/.
5Ks. YK. (2026a); Europe heatwave breaks records as UN agencies ramp up health warnings. Saatavissa (viitattu 9.10.2026): https://news.un.org/en/story/2026/06/1167808.
6Ks. Strauss, D., Johnston, I., & Borrettet, A. (2026). European wildfire costs this year have already surpassed €3bn. Financial Times. Saatavissa (viitattu 9.10.2026): https://www.ft.com/content/ef7f88ca-3dc0-49c7-b995-05b1de69cc74?syn-25a6b1a6=1.
7Dasgupta, P. (2021). The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review. Abridged Version. (London: HM Treasury). https://www.gov.uk/government/publications/final-report-the-economics-of-biodiversity-the-dasgupta-review.
8Kestävyyspaneeli. (2024). Kestävän talouden mittarit Suomelle. Kestävyyspaneelin taustamuistio 1/2024.
9YK. (2026b). Counting What Counts: A Compass of Progress for People and Planet. Report of The Secretary-General’s Independent High-Level Expert Group on Beyond GDP. https://www.un.org/sites/un2.un.org/files/high-level_expert_group_on_beyond_gdp_final_report.pdf.
Lukemistoa
Ahvenharju, S. (2023). Futures consciousness as a human anticipatory capacity: Definition and measurement. Turun yliopiston julkaisuja – Annales Universitatis Turkuensis. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8892-1.
Spolander, M., Tamminen, S., Ahlvik, L., Honkatukia, O., Jääskeläinen, S., Koljonen, T., Lepola-Lång, S., Leskinen, P., Lintunen, J., Liski, M., Ollikka, K., Peltonen, M., Sariola, M., Ylä-Jarkko, M., Hellemaa, S., Hautakangas, S., & Weaver, S. (2026). Ilmastonmuutoksen, vihreän siirtymän ja luontokadon kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointi: nykytila ja toimenpide-ehdotuksia Työryhmän loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2026: 61. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-410-1.