Kestävyyspaneeli kuuluu eurooppalaisten ympäristö- ja kestävän kehityksen tiedepaneelien EEAC (European Environment and Sustainable Development Advisory Councils Network) -verkostoon, joka järjesti vuosittaisen konferenssin ja kokouksensa lokakuun alussa Bukarestissa Romaniassa.
Konferenssin pääteemana oli kestävän kehityksen tavoite (SDG) 16 eli rauha, oikeusvaltio sekä vahvojen instituutioiden rakentaminen.
EEAC:n vuosikokouksessa Kestävyyspaneelin varapuheenjohtaja Katriina Siivonen valittiin verkoston Kestävän kehityksen työryhmän kanssapuheenjohtajaksi tulevalle kaksivuotiskaudelle 2024-2025. Kestävyyspaneelia tapahtumassa edusti pääsihteeri Johanna Kentala-Lehtonen.
Konferenssin teemasta ja ajankohtaisesta maailman tilasta johtuen tapahtumassa puhuttiin erityisen paljon kestävän kehityksen sosiaalisesta ulottuvuudesta. Keskeisinä aiheina esiin nousivat mm. kansalaisyhteiskunnan mukaan ottaminen, oikeudenmukainen siirtymä ja eriarvoisuuden torjunta. Myös syyskuussa julkaistun YK:n Globaalin kestävän kehityksen raportin (GSDR) tärkeät teemat tiede-politiikka-yhteiskunta -rajapinnan huomioinnista sekä kaikkien toimijoiden valmiuksien kehittämisestä (capcity building) kestävyyskysymyksissä tuotiin esille aiheina, joita tiedeneuvojien tulisi pitää esillä suhteessa päätöksentekijöihin.
Ensi vuoden Eurovaalit vaikuttavat EU:n kestävän kehityksen politiikkaan
Ensi vuonna järjestettävissä EU-vaaleissa kestävän kehityksen tiedeneuvojia huolettaa mahdollinen vasta-aalto nykyisen komission politiikalle, joka pahimmillaan hidastaa tai jopa vie viime vuosina vauhdikkaasti edennyttä vihreää siirtymää taaksepäin. Konferenssin puheenvuoroissa painotettiinkin tämän vuoksi tarvetta kiinnittää erityistä huomiota oikeudenmukaiseen siirtymään.
Tulevan komission politiikalta kaivattiin Green Deal 2.0:n sijasta laajempaa näkemystä yli politiikkasiilojen ja nähtiin tarve tuoda ympäristöpolitiikan kehittämisen rinnalle myös muut keskeiset globaalin kestävän kehityksen toteutumiseen liittyvät EU-politiikat digipolitiikasta sosiaaliseen pilariin ja muuttoliikekeskusteluun. Keskeistä olisi edistää ajattelutavan muutosta, jossa hallinnonalojen siiloista noustaisiin ratkomaan ongelmia yhdessä.
Kriisinhallintamoodissa ei saada aikaan kestävyyssiirtymää
Kestävän kehityksen tulevaisuutta käsitelleessä konferenssiosiossa tuotiin esiin, että kun kriisit ovat viime vuosina Euroopassa seuranneet toisiaan pandemiasta sotatilaan, energiakriisiin ja inflaatioon, on kaikkien ongelmien ratkomisessa jämähdetty jonkinlaiseen kriisinhallintamoodiin, jossa päätöksiä on tehtävä nopeasti ja päättäjien reagoitava nopealla ajattelulla ilman, että on aikaa arvioida päätösten vaikutuksia tai harkita useita eri vaihtoehtoja.
Kestävyyssiirtymän toteuttamiselle kriisinhallintamoodi ei kuitenkaan ole optimaalinen tila.
Kestävän kehityksen haasteet, kuten ilmastonmuutos, luontokato ja ihmisten eriarvoistuminen ovat kriisejä, mutta äkillisten kriisitilanteiden sijaan ne ovat hitaita ns. viheliäisiä ongelmia, joissa nopeat ratkaisut ja kriisinhallintamoodissa tehdyt päätökset voivat aiheuttaa uusia ja isompia ongelmia vanhojen jatkoksi. Siksi nyt tarvittaisiin myös hidasta hallintoa, jossa selvitetään vaikutuksia, suunnitellaan muutosta ja siirtymää huolellisesti ja otetaan huomioon oikeudenmukaisuuskysymykset ja päätösten vaikutukset eri ihmisryhmiin. Vain tällä tavoin siirtymää voidaan rakentaa kestävästi ja yhteiskunnan hyväksyntään nojaten, osion puhujat muistuttivat.
Suomi mainittu!
Tapahtuman suomalaisedustajan huomio kiinnittyi luonnollisesti myös siihen, että Suomi mainittiin molempina konferenssipäivinä hyvänä, jopa erinomaisena esimerkkinä useammassa keskustelussa – ensin kestävän kehityksen strategioiden laadinnassa (Kestävän kehityksen toimikunnan strategia) ja toisessa keskustelussa kansalaisyhteiskunnan kuulemisessa ja eri sidosryhmien välisessä yhteistyössä.
Suomalaisten hyvien kestävän kehityksen käytäntöjen siirtäminen sellaisenaan muualle tuskin kuitenkaan onnistuu helposti: konferenssin keskustelussa kestävän kehityksen työn tulevaisuudesta huomautettiin, että puhe ”parhaista käytännöistä” ja niiden levittämisestä maasta toiseen on hölynpölyä, koska käytännöt ovat aina kulttuurisia ja lisäksi yhteiskunnan arvoilla on käytännöille iso merkitys. Kulttuuria ei muuteta parhaiden käytäntöjen viennillä, vaan se muuttuu hitaasti ja vain ajattelumallien muuttuessa. Myöskään yhteiskunnan arvomaailmaa ei muuteta pakottamalla tai kertomalla, että teillä on ”väärät” arvot. Muutosta on mahdollista vauhdittaa ehdottamalla, että yhteiskunnassa lisättäisiin omaan arvopohjaan ja kulttuurisiin tapoihin jokin (muutosta edistävä) toimintatapa, jonka kautta siirtymä kestävämpään toimintaan olisi mahdollinen.