7.5.2026

Kestävyyspaneeli, Nuorten Agenda 2030 -ryhmä sekä Nuorten luonto- ja ilmastoryhmä (NUOLI) järjestivät Keskustakirjasto Oodin Kino Reginassa Helsingissä 28.4.2026 kaikille avoimen kansallisen dialogitilaisuuden Hyvinvoiva Suomi maapallon rajoissa. Tilaisuuden tallenteen löydät Kestävyyspaneelin YouTube-kanavalta.

Dialogin pohjana toimi Kestävyyspaneelin tuore hallitusohjelmavisio, joka rakentuu neljän teeman ympärille: luonnon ja ihmisten hyvinvointi, demokratia, turvallisuus sekä talous. Vision keskeinen viesti on, että hyvinvointiyhteiskuntaa tulee kehittää tiedeperustaisesti siten, että taloudellinen toiminta pysyy maapallon rajoissa ja tukee ihmisten ja luonnon kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tilaisuus kokosi yhteen Kestävyyspaneelin jäseniä ja eri taustoista tulevia nuoria keskustelemaan kestävyysmurroksen suunnasta, nuorten tulevaisuususkosta sekä suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnista maapallon rajoissa. Dialogissa pohdittiin kestävyysmurroksen esteitä, mahdollisuuksia ja tarvittavia suunnanmuutoksia.

Keskustelijat tunnistivat, että kestävyysmurrokseen liittyy väistämättä jännitteitä – esimerkiksi talouskasvun ja ekologisten rajojen välillä – mutta myös mahdollisuuksia rakentaa toimivampaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Kritiikki nykyistä yksilökeskeistä ja talouskasvua korostavaa yhteiskuntamallia kohtaan korostui. Nuorten näkökulmasta kestävyysongelmia ratkotaan liian usein “oireita hoitamalla” sen sijaan, että tarkasteltaisiin rakenteita, jotka vauhdittavat ja ylläpitävät ympäristökriisiä ja eriarvoisuutta. Samalla pohdittiin, miten yhteisöllisyyttä voitaisiin vahvistaa ja miten nuorille saataisiin tarjottua konkreettisia keinoja osallistua muutoksen tekemiseen.

Talouskasvupakko jarruttaa muutosta

Keskustelijat toivat esiin päätöksenteon lyhytnäköisyyttä sekä sitkeää oletusta talouden jatkuvasta kasvusta. Nuoret kyseenalaistivat sen, onko nykyinen talousjärjestelmä yhteensopiva ekologisten reunaehtojen kanssa. Siirtymä talouskasvukeskeisestä yhteiskunnasta eteenpäin nähtiin mahdollisena vain, jos siihen löytyy selkeää poliittista tahtotilaa.

Useissa puheenvuoroissa viitattiin usein toistuvaan ajatukseen “seuraava sukupolvi kyllä korjaa tilanteen”. Asiantuntijoiden mukaan sama odotus on ollut olemassa jo 1990-luvulta lähtien, ilman että todellista muutosta rakenteissa on tapahtunut. Erilaisten tulevaisuuksien ja vaihtoehtoisten yhteiskuntamallien kuvittelu koettiin vaikeaksi, osin siksi, että vallassa olevat tahot hyötyvät nykyisestä järjestelmästä. Muutos edellyttää toimijuutta monella tasolla – yksilöiltä, yhteisöiltä ja instituutioilta.

Vaikuttaminen ja työelämän merkityksellisyys puhuttavat

Dialogitilaisuudessa nousi vahvasti esiin nuorten kokemus rajallisista vaikutusmahdollisuuksista. Kaikki nuoret eivät ole yhtä ympäristötietoisia, mutta yleisesti nuorilla on laaja ymmärrys siitä, ettei nykyinen elämäntapa mahdu maapallon rajoihin. Samalla myös osa nuorista ajattelee, että joku muu – päättäjät tai tulevat sukupolvet – ratkaisee ongelmat.

Työelämä nähtiin keskeisenä osana kestävyyskriisiä. Nykyinen työelämä on monin tavoin kytkeytynyt talouskasvun logiikkaan ja ympäristön kuormittamiseen, eikä se nuorten mukaan tuota riittävästi yhteiskunnallista hyvää. Tämän seurauksena työ ei tunnu merkitykselliseltä ja osa nuorista suhtautuu työllistymiseen varauksella. Erityistä huolta herättivät epävarmat työsuhteet kuten nollatuntisopimukset, riittämätön palkkaus, puutteellinen työterveyshuolto sekä epäselvät oikeudet ja velvollisuudet.

Nuoret toivat esiin toiveen siirtymästä kohti yhteisöllisempää ja kestävämpää yhteiskuntaa, jossa työn tekeminen ei tuntuisi siltä, että itse on osa ongelmaa. Samalla koettiin, että vastuu ilmastonmuutoksen ratkaisemisesta on sysätty nuorille epäreilulla tavalla.

Yhteisöllisyys, luottamus ja globaali vastuu

Keskustelussa muistutettiin biologian ja evoluution näkökulmasta ihmisen olevan pohjimmiltaan sosiaalinen olento: toisin kuin yleisesti ajatellaan, ihminen ei ole yksilökeskeinen ja maksimoiva, vaan yhteisöllinen ja toisia auttava. Nuoret peräänkuuluttivatkin paluuta yhteisöllisyyden ja keskinäisen riippuvuuden ymmärtämiseen. Rahaa pidettiin tärkeänä perustarpeiden täyttämisen kannalta, mutta onnellisuuden ja hyvinvoinnin lähteinä nähtiin ennen kaikkea merkityksellinen tekeminen ja yhteisöllisyys.

Luottamuksen rakentaminen nousi esiin keskeisenä mutta vaikeana kysymyksenä. Neuvottelu ja luopuminen ovat mahdollisia vain, jos ihmisillä on turvallinen olo. Kohtuullistaminen edellyttää vaihtoehtoisia tapoja kokea arvonantoa, sillä nykyisin arvoa haetaan usein kuluttamisen ja aineellisen hyvän kautta.

Dialogissa tarkasteltiin myös vastuuta. Globaalista etelästä siirtyy globaaliin pohjoiseen valtava määrä työtä olosuhteissa, joita voi verrata nykyaikaiseen orjatyöhön. Esimerkkinä mainittiin kokaiinin käytön lisääntyminen Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ja sen yhteys sademetsien tuhoon, turvallisuusongelmiin ja levottomuuksiin esimerkiksi Ecuadorissa, josta yksi nuorista on kotoisin. Globaali hyvinvointi näyttäytyi keskustelussa nurinkurisena ja kestämättömänä.

Kieltoja, dialogia ja houkutteleva tulevaisuuskuva

Tilaisuudessa pohdittiin myös keinoja muutokseen. Tarvitaanko kaikkiin ratkaisuihin laajaa yhteiskunnallista neuvottelua ja konsensusta, vai voisiko joitakin selkeästi kestämättömiä käytäntöjä yksinkertaisesti kieltää nopeastikin? Esimerkiksi halpatuotantoa myyvät alustat ja mainonta nousivat keskusteluun konkreettisina poliittisina valintoina, joita voitaisiin suitsia lainsäädännöllä.

Nuoret korostivat haitallisten vastakkainasettelujen purkamista. Ihmisen ja luonnon välisen dikotomian sijaan ihmisen tulisi nähdä itsensä osana luontoa, ei sen hallitsijana. Kestävyyssiirtymä vaatii uudenlaista ajattelua ja vakiintuneista ajatusmalleista irrottautumista.

Dialogitilaisuudessa painotettiin toivon merkitystä. Tarvitaan toiveikkaita tulevaisuuskuvia, joihin halutaan mennä – ei vain kertomuksia luopumisesta. Dialogissa nostettiin esiin myös tarve kehittää uusia osallistumisen muotoja ja rakenteita, jotka mahdollistavat laajemman yhteiskunnallisen toimijuuden. Esimerkiksi kansalaispaneelit, paikalliset verkostot ja eri sukupolvien välinen yhteistyö nähtiin keinoina vahvistaa luottamusta ja edistää muutosta.

Keskustelijat korostivat, että pelkkä keskustelu ei riitä, vaan tarvitaan konkreettisia toimia – niin politiikassa, työelämässä kuin arjessa.

Kestävyysmurros on sekä välttämätön että mahdollinen

Osallistujat korostivat, että kestävyysmurros voi parhaimmillaan vahvistaa yhteisöllisyyttä, lisätä merkityksellisyyden kokemusta ja tuoda uusia hyvinvoinnin lähteitä. Samalla tunnistettiin tarve tarkastella kriittisesti kulutusta, resurssien käyttöä ja vallan rakenteita sekä pohtia, mistä olemme valmiita kohtuullistamaan.

Tilaisuuden päätteeksi osallistujat esittivät toiveen dialogien jatkamisesta ja laajentamisesta. Erityisesti nähtiin tarve keskusteluille, joissa on mukana poliittisia päättäjiä sekä entistä moninaisempi joukko yhteiskunnan toimijoita. Keskustelussa peräänkuulutettiin myös rohkeutta käsitellä vaikeita teemoja kuten eriarvoisuutta, mielenterveyttä ja resurssien jakautumista sekä tarvetta purkaa vastakkainasetteluja eri ryhmien välillä.

Tilaisuus osoitti, että avoin ja moniääninen dialogi voi tuottaa uusia näkökulmia, vahvistaa ymmärrystä ja rakentaa yhteistä pohjaa kestävyysmurroksen edistämiselle.

Kiitos yleisölle ja kaikille katsojille voimaannuttavasta ja rakentavasta keskustelusta!