YK:n yleiskokouksen järjestämä korkean tason kokous käsitteli 28. huhtikuuta YK:n Uuden Kaupunkikehitysohjelmaa (New Urban Agenda), jonka tarkoituksena on ohjata kestävää kaupunkikehitystä. Kestävyyspaneelin puheenjohtaja Eeva Furman korosti puheessaan kaupunkien roolia kestävyysmurroksen suunnannäyttäjinä.

Arvioiden mukaan kuusi ihmistä kymmenestä tulee asumaan kaupungeissa vuonna 2030. Vuonna 2050 kaupungeissa on arvioitu asuvan jopa 68 % koko maapallon väestöstä. Kestämätön kaupunkikehitys on esteenä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiselle. Esimerkiksi ilmastokriisin ratkaisemiseksi kaupungit ovat avainasemassa sekä ilmaston lämpenemiseen sopeutumisessa että sen hillitsemisessä. Monissa maissa kestämätön kaupunkikehitys myös heijastuu sosiaalisina ongelmina esimerkiksi ruokaturvan ja energian saatavuuden kautta. Kaupungit ovat siksi avainasemassa kestävyysmurroksessa.

YK:n Uuden Kaupunkikehityksen ohjelman (NUA) tarkoituksena on tukea kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista kaupunkien ja yhdyskuntien näkökulmasta. Se luo kansainväliset raamit kestävälle kaupunkikehitykselle ja tunnistaa, että tarvitsemme uudenlaista kaupunkisuunnittelua ja kestävään kehitykseen perustuvaa tapaa elää, liikkua ja toimia kaupungeissa.

Huhtikuun lopussa järjestetyssä YK:n yleiskokouksen korkea tasoisessa kokouksessa käsiteltiin Uuden Kaupunkikehitysohjelman toimeenpanon edistymistä. Kestävyyspaneelin puheenjohtaja Eeva Furman osallistui kokoukseen etäyhteydellä ja korosti puheessaan Globaalin kestävän kehityksen raportin mukaisesti, että kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää systeemistä muutosta yhteiskunnan eri järjestelmissä. Kaupungit ja kaupunkiseudut ovat yksi näistä kokonaisuuksista, joka on vahvasti kytköksissä muihin muutosalueisiin, kuten ruokaan ja energiaan.

Kaupungit suunnannäyttäjinä muutokselle

Monet kestävyyshaasteet linkittyvät vahvasti kaupunkeihin ja niiden asukkaisiin. Kestämättömällä kaupunkikehityksellä on myös vaikutuksia muihin yhteiskunnan osa-alueisiin, kuten ruuantuotantoon ja -kulutukseen. Furmanin mukaan kaupungit ovatkin muutoksen keskiössä, ja ne voivat ottaa aktiivisen roolin kestävyysmurroksen suunnannäyttäjinä. Kaupungit voivat toimia uusien innovaatioiden ja hyvien toimintatapojen kokeilualustana ja niissä tapahtuvat muutokset voivat toimia esimerkkeinä muualla, hän korosti.

Tällaisia esimerkkejä Furmanin mukaan löytyy jo kaupungeista, jotka ovat hyvin suunnitellulla, kokonaisvaltaisella ja inklusiivisella tavalla ottaneet askeleita kohti kestävämpää tulevaisuutta. Yhteistä onnistuneille kokeiluille on se, että niissä yhteiskunnan eri toimijat, kaupunkilaisista ja yrityksistä kaupunkihallintoon, luovat yhdessä uudenlaisia toimintatapoja ja ratkaisuja kestävämmän arjen mahdollistamiseksi.

Tarvitaan kestävää kaupunkisuunnittelua

Ratkaisuksi kestämättömälle kaupunkikehitykselle Furman tarjoaa muun muassa uudenlaista kaupunkisuunnittelua. Hänen mukaansa kaupunkisuunnittelussa tulee jatkossa kiinnittää huomiota siihen, että se tukee sekä ihmisten että planeetan hyvinvointia. Luontopohjaiset ratkaisut ja kaupunkien viherverkoston kehittäminen ovat esimerkkejä tällaisista ratkaisuista, jotka hänen mukaansa edistävät molempien tavoitteiden toteutumista.

Lisätietoja:
Kestävyyspaneeli (2020). Kuusi polkua kestävyyteen: evästykset systeemisen kestävyysmurroksen edistämiseksi Suomessa. Kestävyyspaneelin julkaisuja 1/2020.

Raportti Suomen NUA toimeenpanosta: Ympäristöministeriö (2021). Finland’s Report on the Implementation of the New Urban Agenda.